Kävin viikko sitten pitkään haaveilemassani värianalyysissä. Voisin kirjoittaa päivästä enemmänkin, mutta tässä tärkeimmät tunnelmat.

On räntäsateinen ja harmaa maanantaiaamupäivä Turussa, kun ystäväni Bettinan kanssa astumme sisään kauneushoitola Shaniaan Sirkkalankadulla. Arkiaamun harmaus haihtuu samalla hetkellä, kun oven avaa kosmetologi Annette Wahlberg. Annette on kuin lämmin auringonsäde, joka valaisee tilan! Hoitolan tilat ovat vaaleat ja viihtyisät. Alkuun jännittää hieman. Kuljemme peremmälle viereiseen huoneeseen, jossa on suuret, lampuilla ympäröidyt peilit. Tässä valossa ei mikään jää näkemättä!

Alkuun Annette kertoo muutamia perusasioita värianalyysistä. Värianalyysin pohjana on ajatus, että ihmiset voidaan jakaa neljään ryhmään ihon, silmien ja hiusten sävyn perusteella. Ryhmät on nimetty vuodenaikojen mukaan. Viileitä ryhmiä ovat kesä ja talvi, lämpimiä taas syksy ja kevät. Jokaisella vuodenajalla on omat parhaat värinsä, jotka tuovat siihen ryhmään kuuluvan henkilön oman kauneuden parhaiten esille ja vastaavasti huonot värit, jotka eivät saa meitä kukoistamaan, olemaan parhaimmillamme. Vuodenaikoihin pohjattu värianalyysi keksittiin Jenkeissä 1970-80-lukujen taiteessa. Suomeen se rantautui Carole Jacksonin ansiosta. Jacksonin kirja Color Me Beautiful julkaistiin 1986 Suomessa nimellä Kaunistu väreillä. Ensimmäisen buumin laannuttua olen viime aikoina nähnyt merkkejä värianalyysin uudesta tulemista.

Analyysiä varten vaatteet peitetään vaalealla kaavulla kampaajan tyyliin. Koska Bettinan hukset on värjätty, myös ne peitetään. Oma juurikasvuni on sen verran komea, että hiusten ollessa ponnarilla, ei värjättyä osaa näy. Ensin tehdään Bettinan analyysi, joka kestää kokonaisuudessaan reilun tunnin. Sitten sama toistetaan minulle. Yhteensä saimme nauttia Aneten opastuksesta 2,5 tuntia.

Alussa jännittää…
Hups! Kirkkaat värit eivät taidakaan olla Bettinan juttu!


Omalla vuorollani Annette asettelee rinnuksilleni vuorotellen eri värisiä kankaita. Aloitetaan kullalla ja hopealla. Kumpi on parempi? Kulta on lämmin ja hopea viileä. Sitten kokeillaan muita väripareja: kahta erisävyistä punaista, kahta sinistä, kahta keltaista jne. kunnes sekä analyysin tekijä että asiakas ovat vakuuttuneita siitä, onko kyseessä lämmin vai viileä tyyppi. Tässä kohtaa tiedetään, että olen jompikumpi viileistä vuodenajoista, eli kesä tai talvi. 

Jo nyt olen täysin häkeltynyt! Olen pitänyt lämpimistä, murretuista sävyistä niin kauan kuin muistan. Metsänvihreä ja ruskeat ovat olleet vakiovärini vuosikaudet. Mihin tämä vielä johtaakaan…

Seuraavaksi selvietään, olenko talvi vai kesä. Ironista tässä on se, että vaikka olen pitänyt itseäni varmana syksytyyppinä (koska mulla on tumma iho ja omasta mielestäni ruskea tukka), niin olen ihallut talvi-ihmisiä – noita upeita lumikkeja norsunluunvärisine kasvoineen ja mustine hiuksineen. Samoin olen ihaillut kesätyyppejä, joille sopivat ihanat pinkin ja vaaleansinisen sävyt. Kesätyypit ovat näyttäytyneet minulle tyylikkäinä prinsessoina vaaleissa jakkupuvuissa ja vaaleanpunaisissa huiveissa.

Mun ilme, kun saan selville, että pinkki on mun väri.

Ensimmäisten kankaiden kohdalla en itse huomannut, millaisen eron ne tekivät kasvoille. Bettina huomasi eron heti ja varmasti Annettekin. Vasta tässä vaiheessa aloin itsekin huomata, mitä erisävyiset kankaat tekivät. Toinen korosti poskien punakkuutta ja toinen tasoitti ihon sävyä, toinen tummensi silmänalusia entisestään ja toinen vaalensi niitä, toinen teki huulista harmaat ja toinen pinkit, toinen sammutti silmät ja toinen sai ne hehkumaan, toinen häivytti hiusten värin ja toinen korosti sitä kauniisti. Ero oli huikea! Pian selvisi, että kahdesta viileästä tyypistä olen se vaaleampi, eli KESÄ. (Ensimmäinen ajatus: Minäkö prinsessa?)

Annette esitteli yhteensopivia yhdistelmiä.

Kun diagnoosi oli tehty, Annette käytti kaikki kesän kankaat  leukani alla ja esitteli samalla hyviä väriyhdistelmiä. Totesimme, että osa kesän väreistä käy ihan ok, osa hyvin ja osa erinomaisesti. Yksikään kesän sävyistä ei ollut epäsopiva. Suurin osa väreistä oli minulle täysin uusia pukeutumisessa! Olen ollut aina siinä luulossa, että mikään pinkin sävy ei sovi minulle. (Mistä tämäkin luulo on peräisin?) Yhtäkkiä värikartassani oli vaikka kuinka monta pinkkiä! Mintunvhireät ja vaaleat siniset saivat minut suorastaa liikuttumaan. ”Miten mä voin näyttää noin hyvältä näissä sävyissä?”


Seuraavaksi Annette teki minulle nopean meikin omilla värisävyilläni. Hän opasti meikkivärien valinnassa vuodenaikani mukaan. Tässäkin olen mennyt tähän asti täysin vikaan! Jo pikkutyttönä luin naistenlehdistä, että ruskea luomiväri korostaa sinisiä silmiä ja sillä tiellä olen ollut… Kunnes nyt selvisi, että minun tapauksessani ne ovatkin jäänsiniset, mintunvihreät ja pinkit, jotka saavat nämä simmut syttymään! Taas yksi shokki!

Annette opastaa oikeanlaisen poskipunan valinnassa.
Rakastuin tuohon Jane Iredalen puuteriin!

Meikin jälkeen Annette mallaili vielä kertaalleen kesän värikankaat leukani alla. Herkistyin aivan, kun näin itseni aivan uudessa valossa! Silmien sinisyys korostui, iho tasoittui ja sai päivetystä. kuka tuo nainen tuolla peilissä on? Vau mikä daami!

Löytyihän sieltä paletista tummempiakin sävyjä!

Lopuksi saimme mukaamme väritilkut avuksi hankintoihin. Väritilkut ovat vain ohjeelliset, sillä Aneten mukaan jokaiselle on olemassa 3000-4000 sopivaa sävyä. Värisilmää voi kehittää ja värianalyysistä sai hyvän opin siihen, miten tunnistaa itselle parhaat sävyt ja mitä välttää. Samat värit pätevät myös asusteisiin ja meikkiin.

Tämä viuhka muutti pysyvästi käsilaukkuuni!

Aamupäivä oli todella antoisa ja opettavainen meille molemmille! Värianalyysi tulee varmasti vaikuttamaan ostopäätöksiini ja tyyliini jatkossa. Nyt on viikko menty vaaleansinisessä luomivärissä!

Ihanaa viikonalkua kaikille! Nauttikaa väreistä!

-Iina

%d bloggaajaa tykkää tästä: